Arkisto

Monthly Archives: marraskuu 2012

Moskovassa saa olla rauhassa. Pietarissa kaikkia kiinnosti, mistä tämä venäjää murtaen puhuva oikein on kotoisin, vaikka arvattavasti miltei jokainen tunsi aksentin suomalaiseksi.

Suurkaupungissa taas ei paljon piitata. Moskova on pullollaan ulkomaalaisia, enkä puhu pelkästään kaukasialaisesta vierastyövoimasta, jota on yllin kyllin pohjoisessakin. Tänään tosin nettiasentaja kysyi kiinnostuneen oloisesti synnyinmaatani – hetken päästä selvisi, että tämä oli muuttanut provinssista pääkaupunkiin kuukausi sitten.

Lisäksi kaikki palveluammateissa olevat tuntuvat ymmärtävän venäjää rankemmallakin aksentilla puhuvaa asiakasta. Pietarissa pienetkin epäpuhtaudet ääntämisessä, vaikka äänteen liudentamatta jättäminen, saivat helposti aikaan ylitsepääsemättömän kielimuurin.

Mutta kyllä suomen kielelläkin paikkansa Moskovassa on, vieläpä aivan keskustassa Leningradin rautatieasemalla. Suomi komeilee englannin ja venäjän rinnalla lippuautomaatissa. Mahtaa ranskalaisia harmittaa.

Istuin metroon ja kesti hetken ennen kuin tajusin eron. Missään ei ollut mainoksia.

Metromatkani oli tyylikäs paluu Neuvostoliittoon: jousitetut nahkapenkit, kirkkaankeltaiset tapetit, , puiset ikkunankarmit ja kielomaiset lamput.

Viereeni istunut mummo huomasi sen heti ja lausui haltioituneena: ”Vanha vaunu!”. Tällaisia ne olivat kuulemma ennen, paitsi yleensä kirkkaanvihreitä.

Matkan tuntui erityiseltä, eivätkä silmät harhailleet mainosteksteissä.

Pietarin jälkeen Moskova on sekava. Punainen tori on yksi ainoista tähän mennessä näkemistäni arkkitehtuurisesti ehjistä kokonaisuuksista. Yleensä kaikki tyylit ja eri aikakausien rakennukset ovat sikin sokin sekaisin läpi kaupungin.

Myös oma elämä on vielä sekaisin ilman kunnon nettiyhteyttä.