Arkisto

Monthly Archives: joulukuu 2012

Lenin nousisi haudastaan, jos näkisi mitä Punaiselle torilla tapahtuu. Tai hetkinen? Leniniähän ei ole edes haudattu ja siitähän tässä juuri on kyse.

Leninin mausoleumi on verhottu valkoiselle kuplalla huhtikuulle asti kestävän remontin ajaksi. Peruskorjaus on ensimmäinen laatuaan. Laatikkomaisen rakennuksen yksi kulma on vajonnut jo ainakin 60-luvulta saakka, mutta tätä ennen se ei ole liiemmin ketään häirinnyt.

Leninin mausoleumi remontissaSamalla Lenin-sedän balsamoitua ruumista hoidetaan ja hänelle vaihdetaan uusi puku – niin kuin on aika ajoin tehty ennenkin. Monet tosin puhuvat, että kohta 90 vuotta esillä ollut Lenin ei ole aito, vaan mädäntynyt ruumis on vaihdettu johonkin muuhun.

Neuvostoliiton hajottua on mietitty, mitä tälle omintakeiselle turistinähtävyydelle pitäisi tehdä. Joidenkin mielestä on hieman kummalista pitää näytillä lasivitriinissä makaavaa muumiota. Minusta tämä ei ole sen kummempaa kuin ne katolisissa kirkoissa olevat erinäiset ruuminosat – kädet, jalat ja kielet – joita kutsutaan pyhäinjäännöksiksi.

Putin tosin suututti äskettäin ukrainalaiset kirkonisät verratessaan Moskovassa makaavaa Leniniä Kiovan luostarin katakombeihin säilöttyihin pyhimyksiin. Taivaallista ja maallista on turha sekoittaa keskenään.

Kun mausoleumi taas keväällä avataan, niin suosittelen pistäytymään siellä. Kokemus on hieno sekoitus kauhuleffaa, historiaa ja hämmennystä – miten tähän nyt oikein pitäisi suhtautua?

V.I. Lenin

Kuka väittikään, että linja-autossa on tunnelmaa? Oikeasti sitä löytyy Tolstoi-junasta, joka vie sinut Helsingistä Moskovaan – ja takaisin.

Tolstoi aloitti liikennöintinsä kahden pääkaupungin välillä 1970-luvun puolivälissä. Pikajuna huokuu vuosikymmenten takaista kiirettömyyttä. Kenen muka tarvitsee päästä Moskovaan parissa tunnissa, kun päivän päätteeksi voi hypätä junaan ja olla perillä hyvissä ajoin seuraavana aamuna?

Etenkin ravintolavaunu on klassikko. Punaiset samettiverhot ja sopivan kireä henkilökunta korkeissa korkoissaan takaa tunnelman. Olut ja vodka painii eri hintaluokassa kuin VR:n junissa, ja moni suomalainen ehtiikin virittäytyä itänaapurin tunnelmaan jo Suomen puolella.

Tolstoi-junaYksin matkustaessakaan seuralta tuskin voi välttyä. Neljän hengen hytteihin matkakumppaneiksi saattaa tulla kuka tahansa. Kuinkakohan moni suomalais-venäläisen avioliitto on alkanut Tolstoi-junan jyskytyksestä?

Reilut 1000 kilometriä reilussa 12 tunnissa reilulla 100 eurolla. Moskovaan siis!

Ja niin joulu joutui jo taas pohjolaan, mutta Moskovassa siitä ei ole tietoakaan. Tänään on Venäjällä ihan tuikitavallinen tiistai. Uuden vuoden lähestyessä ihmiset alkavat vasta virittäytyä juhlatunnelmaan.

On Venäjällä joulunsakin – Kristuksen syntymän juhla. Mutta ortodoksien käyttämän juliaanisen kalenterin mukaan, se on vasta tammikuun seitsemäs päivä.

Neuvostoaikana joulua ei tietysti noteerattu virallisesti mitenkään. Nyt kun kirkon ote yhteiskuntaan on vankistunut, on joulu taas tullut mukaan kuvioihin. Enää ei tarvi olla tosiuskovainen toivotellakseen joulua, vaikka juhla onkin vielä vahvasti uskonnollinen.

Sitten on vielä kaikki kosmopoliitit moskovalaiset, joka ovat ottaneet myös amerikkalaiset juhlat omakseen. Halloween ja Christmas  on jo osa urbaania Venäjää. Seuraavaksi odotellaan venäläistä Thanksgiving Daytä.

Merry Christmas, onnellista uutta vuotta ja hyvää joulua!

Hyvää uutta vuotta ja joulua!

Moskovassa on -25 astetta ja joka puolella on karvaa: minkkiä, lammasta, kania, piisamia, kettua, naalia, soopelia, supikoiraa, oravaa..

Kun metrossa vilkaisee ympärilleen, niin kaikilla tuntuu olevan jotakin turkiksesta tehtyä. Jos yllä ei ole krimi- tai kettuturkki, niin sitten kelsiturkki tai ainakin turkissomisteinen takki, turkishattu tai -laukku. Eikä nyt puhuta pelkästään babushkoista, vaan pitkä turkis on in iästä riippumatta.

Ja kaikki on tietysti tehty turkiseläinten päältä nyljettävästä nahasta ja karvoista. Tekoturkis ei ole huudossa Venäjällä, eikä kettutyttöjä tai -poikia näy.

Turkiksia

V.V. Putinin lehdistötilaisuudessa vasta tajusin sen täysin. Tähän mieheen ei Venäjällä suhtauduta laimeasti – joko palvot tai et voi sietää.

Toista tuhatta toimittajaa Moskovasta ja Pietarista sekä ympäri Venäjää aina Vladivostokista Murmanskiin ja kaikki haluavat sanoa maan ehdottomalle valtiaalle oman viestinsä.

Jotkut näyttävät tulleen keisarin vastaanotolle. Yksi haluaa, että kirjanpitäjille luodaan oma merkkipäivä, toisen mukaan yksi Kuriilien saarista tulisi nimetä uudelleen Putinin kunniaksi ja kolmas pyytää presidentin lähettämään tyttärelleen synttärionnittelut.

Sitten on ne suurkaupunkien asukkaat, jotka ovat valmiita vallankumoukseen. Hymy irvistetään esille, mutta silmistä näkee, että halveksinta on molemminpuolista.

Itse seurasin kaikkea hämmentyneenä.

V.V.Putin (x3) ja D.S.Peskov
Parasta oli tietysti lahja presidentiltä: aloittelevan toimittajan muistiinpanopaketti. Mistä lie tiesivätkin, että se tulee ihan tarpeeseen.

Eikä minua haitannut yhtään se, että se oli tehty Puolassa. Päinvastoin, hieno ele ja kunnianosoitus slaavilaiselle veljeskansalle.

Setti aloittelevalle kirjeenvaihtajalle

Olen löytänyt oman ravintolani. Tai ainakin nimikkopaikkani.

Etezherka
Nimeni tuntuu sopivan venäläisten suuhun vaikeasti. Siksi olenkin jo vuosien ajan huvittanut itseäni ja muita kertomalla nimestäni yksinikertaisen muistisäännön heti esittelyn yhteydessä.

”Hei, olen Erkka-etazherka!”

Этажéрка f hyllykkö (ranskan sanasta étagere)

800 neliömetriä Kalingradista Kamtshatkan niemimaalle. Väliin mahtuu niin aroa, taigaa ja tundraa kuin vuoristoja, jokia ja havumetsääkin. Mukana on tietysti myös etelän rantakohde ja Jäämeren laivastotukikohta unohtamatta Pietaria ja  Moskovaa.

Virallisesti viime kesänä Pietariin avattua pienoismallinäyttely Grand Maketia on ilo suositella kelle tahansa. Kaikki on tehty jokaista yksityiskohtaa myöten huolellisesti ja palvelu pelaa.

Grand Maket

Oppaan mukaan pienoismaailmasta voi löytää kaikki inhimillisen elämän tapahtumat. Bongaan Pietarissa käynnissä olevan poliisien pidätysoperaation ja Keski-Venäjän kylässä roihuavan tulipalon eli ainakin nämä realiteetit ovat kohdillaan. Liikenneonnettomuuksia ei kuitenkaan näy, vaikka kymmenet pienoisautot ja -junat pyyhältävät pitkin pikku-Venäjän teitä ja raiteita.

Välillä valot himmenevät ja saapuu yö. Pienoismaailmaa valaisevat katulamput ja rakennusten valot, kunnes on taas aamun aika. Hymyä ja hämmästystä on vaikea peitellä – HOROSHO!

http://www.grandmaket.ru/

Kuusi on tuuheampi rajan toisella puolella. Venäläisissä juhlapuissa ei kursastella: mitä enemmän kultaa ja kimalletta, sen parempi.

Runsaus ja prameus on venäläisen estetiikan ytimessä – myös uutena vuotena. Kaikki on amerikkalaisen yltäkylläistä potenssiin kaksi ja päälle vielä glitteriä ja koristenauhoja.

Suomalaisten ujoa ja kursailematonta asennetta ei oikein ymmärretä. Mitä sitten, vaikka joulukuusi olisi haettu metsästä. Mieluummin muovinen ja tuuhea, kun harva ja kitukasvuinen.

Topeliuksen En etsi valtaa, loistoa ei suoranaisesti ole kirjoitettu itänaapurin oloihin.

Venäläisiä juhlakuusia

Olenko jo moskovalainen? Pietarilainen en enää ole, suomalainen olen aina. Puolentoista kuukauden jälkeen ei osaa oikein olla mitään.

Kaikki kysyvät jatkuvasti, kumpi on parempi Pietari vai Moskova?

Moskovalaiset ovat innokkaita kuulemaan oikean vastauksen. Pietarilaiset eivät välttämättä edes vaivaudu kysymään, koska vaihtoehtoa ei ole.

Suomalaiset taas veikkaavat yleensä Pietaria. Onhan se lähempänä ja muutenkin ”eurooppalaisempi”.

Huomenna palaan hetkeksi Pietariin, kaupunkiin, jonka olen jo ehtinyt unohtaa. Muistan, kun palasin Milanosta Tampereelle. Ihmettelin,  miksi en aiemmin ollut pannut merkille, miten autio kaupunki on ja kuinka pieniä sen rakennukset ovat. Kokemus oli hämmentävä.

Unohditteko, miltä PIetari näyttää? Tulkaa katsomaan! *Etsikää vastausta Anitshkovin sillalta.

Pietarin kaupungin mainos Moskovassa: ”Unohditteko, miltä Pietari näyttää? Tulkaa katsomaan! *Etsikää vastausta Anitshkovin sillalta.”