Arkisto

Monthly Archives: helmikuu 2013

Jos Venäjää ei voi ymmärtää järjellä, niin ehkä muutama kuva avaa sitä paremmin.

Itselleni venäläinen sielu on jotain jota nämä kymmenen URALTVG-blogin kuvaa kertovat. Kaikki on hieman vinksallaan, mutta lopulta kaikki menee – ja usein ihan hyvin.

Lipputanko

Ilmapallot

Vitriinit

Altaassa

Matematiikka

Konepöytä

Häät

Ruokalassa

Rappukäytävässä

Tehtaassa

Lisää kuvia venäläisestä mielenmaisemasta: http://uralvtg.tumblr.com/

Neuvostoliittolaisia limonadiautomaatteja. Jo pelkkä limonadi-sana virittää retrotunnelmointiin.

Neukkuretroilu on tuonut nämä kapistukset takaisin paraatipaikoille. Venäläiset hipsterit ovat innoissaan ja vanhempi sukupolvi myhäilee nostalgiapäissään.

LimonadikoneAikaisemmin koneessa oli yksi lasi, joka palautettiin limuhetken jälkeen paikoilleen. Hygieniasäädösten kiristyttyä nykyään tarjolla on muovisia kertakäyttömukeja.

Hiilihapotettuun veteen lisätään makusiirappia. Tästä koneesta sai päärynän- tai happomarjanmakuista kuplajuomaa. Yksi klassikko on vihreä, rakuunalla maustettu tarhun.

Neuvostoliitossa juoman sai muutamalla kopeekalla. Nykyään hinta on 10 ruplaa eli noin 25 senttiä.

Limonadikoneilla 1989

Limonadikoneilla Moskovassa kesällä 1989.

Nyt juhlitaan miehekkäästi. Tänään Venäjällä ja muutamassa entisessä neuvostotasavallassa nostetaan ryyppyjä asevoimille.

Isänmaan puolustajien päivästä on tullut  miehinen vastine Venäjän kansainväliselle naistenpäivälle. Kun äitienpäivää saati sitten isänpäivää ei juuri Venäjällä tunneta, saa kumpikin sukupuoli huomiota ilman jälkikasvuakin.

Tänään siis Venäjällä onnitellaan miehiä riipumatta siitä, sattuiko tämä käymään armeijan tai ei. Lähikaupan kassa onnitteli minuakin, mutta jotenkin se ei vaan tuntunut oikealta.

Isänmaan puolustajien päivän julisteitaTänään miehelle voi myös ojentaa kukkia, mutta vain neilikat ovat sallittuja. Mikäköhän niistä tekee miehikkäämpiä kuin muut kukat?

Moskovan linnuillakin on erilaista. Talvisessa Tsaritsynon puistossa silmiini osuu hassu mehupurkki. Kohta huomaan, että siellä täällä puitten oksilla riippuu monenmoisia aukileikattuja purkkeja ja pulloja.

Lintupurkkeja

Minulle nämä tulivat kirjaimellisesti puskan takaa, mutta venäläisillä lintupurkit ovat arkipäivää. Tarhojen askartelutuokioilla ja alaluokkien käsityötunneilla näitä on kuulemma tehty iät ja ajat.  Ehkä tällaisia on Suomessakin, mutta ei ole koskaan sattunut omiin silmiin.

Jännin on silti puunkuoreen kiinni hakattu lintujen juomapaikka. Talvisessa pakkaskelissä se tuskin täyttää tehtäväänsä, mutta jotakin hellyttävää siinä on.

Juomapaikka

Tuhruisessa juottolassa kitataan kaljaa. Kävelen keskellä aurinkoista päivää muutaman metropysäkin päässä Moskovan ydinkeskustasta ja olen toisessa maailmassa.

Filin metroasemalla näyttää juuri siltä, miltä suomalainen Ryssänmaalta odottaakin: kulkukoiria ja humalaisia miehiä, nuhruisia kauppoja ja kuppiloita. Kaikki maalattu vastenmielisen  mintunvihreäksi. Paikallisjuna-asema leimaa alueen tunnelmaa.

Kontrastia antaa vieressä kohoava Moscow-City. Pukumiehiä vilisevä bisneskeskus on modernin Venäjän symboli.

Pilvenpiirtäjien varjossa elämä matelee. Kadulla hoiperteleva mies sen sanoo: С работой скучно, а без работы скучно. Töissä on tylsää, mutta ilman töitäkin on tylsää.

Aseman kuppila

Kymmenen vuotta siihen meni. Tarkalleen ottaen kului kymmenen talvea ja yhdeksän kesää, kun palasin yhdelle Moskovan aitiopaikoista, Varpusvuorille.

VarpusvuorillaSinänsä mikään ei ollut muuttunut. Jylhä Moskovan valtionyliopiston rakennus seisoo tukevasti paikallaan. Yliopisto on suurin seitsemästä Stalinin rakentamasta neuvostopilvenpiirtäjästä, Stalinin hampaasta.

Ihmiset parveilivat näköalatasanteella katselemassa Moskovajoen yli avautuvaa maisemaa. itse tajusin kymmenen vuoden olevan suhteellisen lyhyt aikajänne, ainakin näin sunnuntaifiiliksissä.

Siitä kun tätä kukkulaa kutsuttiin vielä Leninin vuoriksi on jo kauemmin.

Moskovan valtionyliopistolla vuonna 2003.

Moskovan valtionyliopistolla vuonna 2003.

Kukkasia ja kiillettä. Sitä on arkeni Moskovassa.

Ensi vilaukselta voisi luulla, että asuntoni tapetit olivat parasta, mitä Neuvostoliitto pystyi tarjoamaan tai ainakin jäänne villiltä 90-luvulta. Todellisuudessa remontti tehtiin viime vuonna.

Venäläisten kauneusihanne vaan sattuu usein eroamaan skandinaavisesta. Mitä enemmän glitteriä, kukkasia ja vaaleanpunaisen sävyjä, sitä kauniimpaa. Koskaan ei voi olla liian koreaa.

Tapetit

Vanhassa vara parempi, ainakin mitä tulee venäläiseen pakkausdesigniin.

Neuvostoaikaiset pakkaukset tekevät kauppareissusta aikamatkan. Lähimarketista ei tosin löydy kuin muutama retrokäärö: pelmenipakkaus, tumma suklaalevy, makea maitotiiviste.

Retropaketit

Lihapelmenejä ja tummaa suklaata.


Jännien pakkausten lisäksi myös ilman pakkauksia myytävät pakasteet ihmetyttävät. Pakastealtaasta voi kauhoa muovipussiin haluamansa määrän jäisiä marjoja, sieniä tai vihanneksia.

Ovatkohan irtopakasteetkin jäänne Brezhnevin ajalta? Entä oliko niitä joskus Suomessakin ennen kun Elintarvikevirasto ehti kieltää ne?

Sokeroitu maitotiivistepurkki.

Sokeroitu maitotiivistepurkki.

Vetykarbonaatteja, sulfaatti-ioneja, klorideja, kalsiumia, magnesiumia, natriumia, boorihappoa.. Päältäpäin se näyttää ihan normivedeltä, mutta maku vaatii totuttelua.

Venäläiset uskovat kaukasialaisten kivennäisvesien terveysvaikutuksiin. Mineraalivedet ovat kansan apu lähes kaikkiin kroonisiin ruoansulatushäiriöihin tai maksaan ja suolistoon liittyviin vikoihin.

Kaupan hyllyiltä löytyvä Jessentuki nro 17 (Ессентуки № 17) saattaa pullahtaa tottumattoman suusta ulos ihan vahingossa. Apteekeissa myydään vieläkin tujumpia mineraalipommeja.

Itse olen ihastunut näihin vesikilpailussa palkintoja kahmiviin juomiin. Kun S-marketissa täytyy valita Kevyt olon ja Bonaquan väliltä, niin olo tuntuu orvolta. Makuun tottuu ja sitä alkaa pikku hiljaa rakastaa. Tärkeintähän on tietysti terveys.

Kaukasialaisia kivennäisvesiä
Kaikkein legendaarisin mineraalivesistä on Borjomi (Боржоми). Tämä kruusialaisten ylpeys oli Neuvostoliiton suosituin krapulajuoma. itse Juri Gagarin kerrotaan tilanneen sitä ensitöikseen palattuaan avaruuslennoltaan maankamaralle.

Vuonna 2006 Venäjän ja Georgian suhteiden kärjistyessä Borjomin maahantuonti kiellettiin. Nyt maat neuvottelevat kiellon purkamisesta ja Borjomia on alustavasti lupailtu uudestaan Venäjän markkinoille jo tänä keväänä. Kippis ja kulaus!

Borjomi