Martinia ja räävitöntä naisräppiä Nykistä täydessä kaatosateessa. Siinä meni ehkä kesän odotetuin festari Moskovassa – Martini Art Love.
Kuinka märäksi voi kastua? Koska mutalieju painuu jo niin syvälle, että siihen ei enää missään tapauksessa kannata astua? Montako Martinia pitää juoda, että mieli pysyy korkealla?
Kaikesta huolimatta Azealia Banks räjäytti potin. Franks Ocenia luovutin odottamasta, kun litimärkä kännykkä lakkasi toimimasta ja passin sivut liimaatuivat yhteen.
Pienet iljettävät ystävät voittivat tällä kertaa. Vuokranantajani sai tänään kuulla, ettei vuokrasopimus saa enää jatkoa. On aika etsiä asunto ilman torakoita.
Aiemmin russakat eivät ole elämääni sotkeneet. Nytkin suhtauduin niihin aluksi kylmän rauhallisesti. Kesän koittaessa niiden määrä ja röyhkeys on kuitenkin käynyt sen verran sietämättömäksi että, päätin luovuttaa.
Moni venäläinen ja Venäjällä pitkään asunut sanoo, ettei ole nähnyt torakoita enää vuosikymmeneen. Tervetuloa tutustumaan! Keittiössä voi parhaillaan nähdä kolmekin kerrallaan.
Torakoita listiessäni olen monesti miettinyt, miksi juuri ne herättävät niin paljon inhoa ja häpeää. Kärpänen tai muurahainen kun ei tunnu hetkauttavan ketään.
1900-luvun alussa Moskovassa lyötiin vetoa torakoiden juoksukilpailuissa.
P.S. Jos äiti lukee tämän, niin en saa luultavasti enää astua sisään kotiovesta ennen täydellistä itseni ja matkatavaroiden desinfiointia
Angry Birdsit keskellä Punaista toria. Mitäköhän mausoleumissa makaava Lenin sanoisi, jos tietäisi?
Vihaiset linnut ovat Venäjällä kuumaa kamaa. Paitoja, avaimenperiä ja muuta fanikamaa näkee Moskovan metrossa päivittäin. Nyt markkinoidaan isolla kädellä Angry Birds limuja.
Lintuhahmot ovat ainakin Moskovassa jo kaikille tuttuja. Harva tosin tietää, että ne tulevat Suomesta.
Rovio Entertainment on julistanut tavoitteekseen tulla koko maailman tunnetuimmaksi viihdebrändiksi. Punaiselta torilta on hyvä ponnistaa Venäjän maineeseen.
Salamavalot välkkyivät. Kaikki odottivat Brad Pittin tuloa 35. Moskovan kansainvälisen elokuvafestivaalin avajaisiin.
Sitten Brad tuli ja hymyile. Antoi nimmareita ja pysähtyi jokaisen TV-kameran eteen. Katsoi suoraan silmiin. Vitsaili ja nauroi. Markkinoi uutta World War Z leffaansa, joka avasi tämänvuotisen festivaalin.
Moskovan kansainvälinen elokuvafestivaali on maailman toiseksi vanhin. Ensimmäisen kerran se järjestettiin jo vuonna 1935. 50-luvun lopulla sitä alettiin järjestää säännöllisesti. Neuvostoliitossa se onnekas, joka pääsi mukaan, oli lähempänä lännen makeaa unelmaa kuin koskaan toiste.
Enää ei tarvitse unelmoida. Ja venäläisnaiset taitavat poseerauksen kamerarivistölle.
Happaman yrttistä kolaa, aivan kuin seassa olisi korkillinen Jägermaisteria. Baikal on limujen kuningas – omaperäisen herkullista ja joidenkin mukaan jopa terveellistä.
Baikal-kolajuoma kehitettiin Neuvostoliitossa 70-luvun vaihteessa vastaiskuna imperialistiselle Coca-Colalle. Limujen kylmä sota muuttui kuitenkin pian oikeaksi taisteluksi, kun Pepsi rynni Neuvostoliiton markkinoille 1973 samalla kun Stolichnaja-vodka päästettiin valloittamaan Amerikkaa.
Pian Pepsi avasi myös tehtaita Neuvostoliittoon ja massojen juomaksi se lanseerattiin Moskovan olympialaisia edeltävänä vuonna 1979. Siitä lähtien Pepsi ja Baikal kilpailivat kolajuomien kuninkuudesta neuvostokansalaisen mielessä. Coca-Cola pääsi mittelöön mukaan täysimittaisesti vasta 90-luvulla, kun se perusti ensimmäiset tehtaansa Venäjälle.
Kolasta en piittaa, mutta Baikalissa on sitä jotakin. Malja kansojen väliselle ystävyydelle ja yrteille! На здоровье!
Pyörät rullasivat tänään Moskovanjoen vartta. Kaupungissa toistamiseen järjestetty pyöräparaati keräsi tuhansia polkijoita.
Moskovanjoen rantakatu suljettiin kolmeksi tunniksi aina Luzhnikin olympiastadionilta Kremlille saakka eli reitti kulki myös kotitaloni ohi. Tyhjennetyllä, neljäkaistaisella tiellä pääsi jouhevasti auringonpaisteessa eteenpäin. Tosin samaa reittiä pääsee helposti fillarilla muinakin päivinä, sillä joen viertä kulkee juuri valmiiksi saatu päheä pyöräkaista.
Tempauksella haluttiin näyttää, että kaupungissa riittää fillaristeja eli uusille pyöräteille löytyisi käyttöä. Oma Jopokin sai kyytiä ja pidin kypärääkin hetken ajan päässä – ihan vaan esimerkin vuoksi.
Moskovassa marssittiin taas vapauden puolesta. Tänään Venäjän-päivänä järjestetty mielenosoituskulkue sujui leppoisan kesäisessä tunnelmassa. Väkeä oli vähemmän kuin aiemmin, reilusti alle kymmenen tuhatta.
Meidän ja teidän vapauden puolesta nimetty mielenosoitusmarssi vaati viime vuoden toukokuun 6. päivänä pidätettyjen mielenosoittajien vapauttamista. Kulkueen reitti oli sama kuin silloinkin eli Oktjaberskaja metroasemalta Bolotnaja-aukiolle.
Lisäksi vaadittiin Putinin eroa ja vastustettiin Moskovan kuvernööri Sobjaninia, joka hiljattain erosi tehtävästään vain asettuakseen uudestaan ehdolle syyskuussa pidettävissä ennenaikaisissa kuvernöörinvaaleissa. Monen mielestä tällä tempulla valtapuolue varmistaa paikkansa kaupungin johdossa seuraaviksikin vuosiksi.
Sateenkaariliput taas liehuivat eilen duuman hyväksymää koko Venäjää koskevaa niin kutsutun homoprapagandan kieltävää lakia vastaan. Kun vielä parlamentin ylähuone ja Putin pian hyväksyvät lain, niin järjestöt ja tiedotusvälineet voivat saada jopa miljoonan ruplan sakon homomyönteisen tiedon välittämisestä alaikäisten keskuudessa.
Marssia johti oppositiojohtajat Aleksei Navalny ja Ilja Jashin. Erikoisjoukkoja mellakkavarusteissa seisoi vain Kremliin johtavan tien edessä marssin päätöspaikalla, mutta muuten poliiseja ja sotilaita oli näkyvissä huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmissa mielenosoituksissa.
Blini perunatäytteellä, kaalipiirakka ja uuniperuna suolaisella sienisalaatilla. Venäjä on täynnä kansallisia herkkuja tarjoavia pikaruokaketjuja.
Trendikkäin kaikista on Pelman. Sieltä moskovalaishipsterit ostavat pelmeninsä ja varenikinsa eli ohueen vehnäjauhotaikinaan leivotut liha- tai kasvistäytteiset nyytit. Myynnissä on myös italialais- ja kiinalaisserkkuja – ravioleja ja dim sumeja.
Venäläisten innostus omiin slaavilaisiin ruokiinsa on kunnioitettavaa. Suomalainen perinnekeittiö ei vielä ole taipunut jokapäiväiseksi trendiruoaksi. Itse ostaisin mielellään baari-illan jälkeen Isorobalta rönttösen tai lanttusupikkaan.
Pyöräilijät alittivat maaliviivan torvisoittokunnan tahdittamana. Eilen Gorkin puistossa avattiin Moskovan ensimmäiseksi oikeaksi pyörätieksi kutsuttu reitti.
16-kilometrin matka kulkee Taiteilijoiden keskustalolta Voitonpuistoon. Reitin loppuosa on vielä kesken, mutta se valmistunee lähiaikoina. Pyöräilijöiden lisäksi ajorata on täynnä rullaluisteljoita, mutta eniten fillarointia häiritsee merkityllä reitillä tallustavat jalankulkijat.
Kunnian pyöräreitistä otti Dozhd-TV, jonka Moskva Velosipednaja (Pyöräilevä Moskova) -projekti on promonnut kaksipyöräisiä nyt kolmen vuoden ajan. Aiemmin opposition TV-kanava on pystytellyt pyörätelineitään ympäri kaupunkia.
Moskova-joen toisella puolella on jo aiemminkin ollut merkitty pyöräreitti, jota nyt on pidennetty keskustan suuntaan. Parikymmentä kilometriä pyöräilykaistaa 12 miljoonan ihmisen kaupungissa ei tosin vielä oikein vakuuta.
Joponi toki rullaa iloisesti näilläkin kaistoilla .
Tyhjät purkit, pullot ja putilot ovat poissa. Moskovassa lajitelu ja kierrättäminen on hard-corea.
Reilun puolen vuoden ajan keittiönkaappeihin kerätyt alumiinitölkit, lasipullot ja -purkit pääsivät vihdoin auton kyydissä vajaan kymmenen kilometrin päässä sijaitsevalle kierrätysasemalle. Kolme jätekassia puolen vuoden aikana on vähän – kartonkiset tomaattimurskapakkaukset pelastivat ainakin parilta lisäsäkiltä.
Kierrätysaseman toiminta vakuutti ja kaikki näytti siltä miltä pitääkin. Kauhukuvat Pietarista, jossa kierrätyspisteen jokainen luukku oli tungettu täyteen sekalaista rojua, eivät toteutuneet.
Moskovassa kuulemma rakennetaan lisää kierrätyspisteitä ja jossain vaihheessa niitä pitäisi olla joka asuinalueelta. Sitä odotellessa kaapit taas täyttyvät tyhjistä pulloista ja purkeista.
Lähialueen kierrätyspisteet ottavat vastaan vanhaa elektroniikkaa, paristoja ja vaatteita.
http://www.greenpeace.org/russia/ru/campaigns/ecodom/trash/recyclemap/
мosкovasтa мoкsissaan 