Arkisto

Tag Archives: Iivana Julma

Taide ja politiikka. Siinä on jännä kombo, etenkin Venäjällä.

Moskovassa on parhaillaan menossa järjestyksessään viides biennaali eli suuri kansainvälinen nykytaidetapahtuma.

Biennaalin päänäyttelyä kuratoiva Catherine de Zegher sanoi avajaisissa, että kaikki näyttelyssä olevat työt ovat erittäin poliittisia. Samalla hän antoi ymmärtää, etteivät työt julista mitään räikeästi vaan vaikuttavat hitaasti ihmisen syvempään olemukseen ja saavat niin aikaan muutosta.

Moskovan biennaalin budjetista puolet tulee Venäjän kulttuuriministeriöstä eli kuraattorin tuskin kannattaakaan pistää esille nykyhallintoa liikaa kritisoivia töitä. Pahimmassa tapauksessa paikalle tulisi poliisi ja takavarikoisi teokset, kuten kävi aiemmin tänä syksynä pietarilaisessa galleriassa, jossa oli esillä maalaus Putinista ja Medvedevistä naisten alusvaatteissa (http://fifi.voima.fi/artikkeli/2013/syyskuu/yksin-pariisissa).

Biennaalissa löytyi kyllä kritiikkiä. Esimerkiksi tshetshenialaisen Aslan Gaisumovin teos oli koottu luodin ja sirpaleiden lävistämistä porteista, ja mukana oli myös taiteilijan oman kotipihan portti.

Venäläisistä ja ukrainalaisista taiteilijoista koostuvan ryhmän kaksiosaisen teoksen alku ja inspiraatio oli ryhmän mielenosoitus nykyhallintoa vastaan. Se ei tosin tullut kovin vahvasti ilmi itse fyysisestä teoksesta, joka oli esillä näyttelyssä. Ryhmän jäsen kertoikin, että taiteilija ei saa ottaa vallankumouksellisen roolia: liian räikeä taiteen politisointi tekee taiteesta kertakäyttökamaa.

Toiset taideteokset kestävät aikaa, mutta herättävät poliittista kiihkoa tänä päivänäkin. Venäläinen patrioottiryhmä vaati tänään, että Tretjakovin galleriassa esillä oleva Ilja Repinin Iivana Julma surmaa poikansa pitää poistaa museosta, koska se loukkaa isänmaallisten venäläisten tunteita.

Ars longa, vita brevis.

Ilja Repin - Iivana Julma surmaa poikansa (yksityiskohta)

Ilja Repin: Iivana Julma surmaa poikansa (yksityiskohta)

Punaisella torilla seisovan kirkon kirjavat sipulikupolit ovat olleet Moskovan ja koko Venäjän tunnusmerkki jo 500 vuoden ajan.  Pyhän Vasilin katedraalilla on 400 vuotta nuorempi pietarilainen velipoika Kristuksen ylösnousemuksen katedraali, joka muistuttaa isoveljeään kummasti. Jos minulta kysytään, niin nuorempi on parempi.

Kummankin kirkkokomistuksen vaiheissa löytyy dramatiikka: kidutusta, murha ja äkkipelastumisia täystuholta.


Iivana Julma rakennutti Pyhän Vasilin katedraalin Moskovaan 1500-luvun puolivälissä. Kukaan ei mene enää varmasti kertomaan sitä, kuka tämän eriskummallisen rakennuksen alun perin suunnitteli, mutta tarinan mukaan Iivana oli ihan oikeasti julma ja puhkaisi arkkitehdin silmät, ettei mitään niin vaikuttavaa voitaisi enää rakentaa.

Toisin kuitenkin kävi. 1900-luvun alussa Pietariin valmistui ainakin yhtä vaikuttava Kristuksen ylösnousemuksen katedraali. Silmittömältä väkivallalta ei voida välttyä tämänkään kirkon syntytarinaa kerrottaessa. Toiselta nimeltään Verikirkkona tunnettu katedraali rakennettiin paikalle, jonne tsaari Aleksanteri II murhattiin vuonna 1881.

Neuvostoaikana kumpainenkin katedraali kävi lähelle kuolemaa. Moskovan sipulikupolikirkkoa uhattiin purkamisella tai vähintään siirtämisellä syrjemmälle, mutta viime hetkessä Stalin torppasi suunnitelman. Pietarin sipulikupolikirkko sai puolestaan purkumääräyksen, jota ei ehditty toteuttaa toisen maailman sodan sytyttyä. Katedraali sai toimia Leningradin piirityksen aikana ruumishuoneena.

Myöhemmin kirkkoveljekset ovat toimineet jokaisen turistin vakiokuvauskohteina.