Arkisto

Tag Archives: Neuvostoliitto

Космос не для войн – Avaruus ei ole sotia varten. Tätä julistaa kymmenen vuotta sitten Moskovasta ostamani vanha neuvostojuliste.

Samoihin aikoihin kävin myös ensimmäistä kertaa Moskovan Kosmonauttien museossa. Nyt pääsin museoon uudestaan – ja olin taas sfääreissä.

Kosmonauttien museo”Ensimmäinen avaruuskoirahan oli Laika. Sitten sinne lähetettiin kaksikymmentä muuta koiraa, mutta nämä täytetyt Strelka ja Belka olivat ensimmäiset, jotka palaisivat takaisin”, kertoo museon opasmummo silmät palaen.

Lisäksi museossa on ensimmäisen – ja monen muunkin – tekokuun eli sputnikin jäljennös, avaruusasema Mirin päämodulin jäljennös ja monta riviä hassuja avaruuspukuja.

Kosmonautiksi ei tulla vaan synnytään!

Miltä tähdet tuoksuu
entä luinen kuu
soiko maapallon liikkeessä fuuga hiljainen?

Pari Stalinia, puolentusinaa Lenineitä ja joukko langenneita neuvostosankareita. Moskovan Muzeon puisto on vanhojen monumenttien hautausmaa.

Patsaspuisto Muzeon 2013Neuvostoliiton hajottua Moskovan pormestari keksi kasata paikoiltaan poistetut neuvostopatsaat uuden Tretjakovin gallerian viereiselle viheralueelle. Nykyään puistossa on yli seitsemän sataa veistosta, ja moni niistä on tehty varta vasten patsaspuistoa varten.

Lenineitä Moskova ja koko Venäjä on pullollaan ilman Muzeoniakin. Sitä vastoin Stalinit ovat käymässä vähiin, vaikka Siperian Jakutskissa paljastettiinkin toukokuussa uusi Stalin-pysti. Moskovan patsaspuiston Stalineiden lisäksi olen törmännyt vastaaviin monumentteihin vain Georgian Gorissa, jossa oman kylän poika ei koskaan ole menettänyt arvostustaan.

Toinen patsaspuiston Stalineista on kärsinyt kovia: naamasta puuttuu nenä. Patsaan taustalle pystytettiin 90-luvun lopussa Stalinin uhreille omistettu veistos, joka kuvaa täyteen ahdettua vankileiriä.

Stalinia vihatumpi on Neuvostoliiton salaisen poliisin perustajan Feliks Dzerzhinskin patsas. Neuvostoliiton natistessa liitoksissaan ihmisjoukot repivät tämän KGB:tä edeltävän laitoksen perustajan monumentin paikoiltaan. Muzeonissa patsas lojui ensin vuosia nurmikolla, sitten se nostettiin takaisin jalustalle ja nyt sen viereen on pystytetty kyltti. Säälimätöntä terroria harjoittanut Rauta-Feliksikin on siis nousussa.

Muzeon 10 vuotta sitten, kun kävin siellä ensimmäisen kerran.

Muzeon 10 vuotta sitten, kun kävin siellä ensimmäisen kerran.

Tänään Venäjällä vietettiin syyskuun ensimmäistä. Siitäkin huolimatta, että kalenteri on jo toisen päivän kohdalla.

Loogista tämä on siksi, että ensimmäinen syyskuuta on täällä tiedon päivä, jolloin kaikki oppilaitokset avaavat ovensa. Tällä kertaa syyskuu alkoi sunnuntaina, ja siksi moni koulu aloittikin vasta tänään.

Tiedon päiväTiedon päivä on Neuvostoliiton loppuvuosina lanseerattu juhlapäivä. Siitä lähtien koululaiset on puettu pikkuaikuisiksi oppivuoden ensimmäisenä päivänä. Opettajille pitää viedä kukkapuska ja kaikille toivotetaan hyvää tiedonpäivää.

Juuri voimaan tullut laki tekee koululaisista pikkuaikuisia koko kouluvuoden ajaksi. Sen takaa koulupuvun palauttaminen peruskouluun. Jokainen alue tai koulu saa itse päättää puvun yksityiskohdista, mutta kun Venäjällä ollaan, niin sukupuolirooleja (yli)korostetaan varmasti.

Jossain kouluissa myös opettajille on annettu pukukoodi. Jotkut naisopettajat kun pukeutuvat jo liian seksikkäästi.

Happaman yrttistä kolaa, aivan kuin seassa olisi korkillinen Jägermaisteria. Baikal on limujen kuningas – omaperäisen herkullista ja joidenkin mukaan jopa terveellistä.

Baikal-kolajuoma kehitettiin Neuvostoliitossa 70-luvun vaihteessa vastaiskuna imperialistiselle Coca-Colalle. Limujen kylmä sota muuttui kuitenkin pian oikeaksi taisteluksi, kun Pepsi rynni Neuvostoliiton markkinoille 1973 samalla kun Stolichnaja-vodka päästettiin valloittamaan Amerikkaa.

Pian Pepsi avasi myös tehtaita Neuvostoliittoon ja massojen juomaksi se lanseerattiin Moskovan olympialaisia edeltävänä vuonna 1979. Siitä lähtien Pepsi ja Baikal kilpailivat kolajuomien kuninkuudesta neuvostokansalaisen mielessä. Coca-Cola pääsi mittelöön mukaan täysimittaisesti vasta 90-luvulla, kun se perusti ensimmäiset tehtaansa Venäjälle.

Kolasta en piittaa, mutta Baikalissa on sitä jotakin. Malja kansojen väliselle ystävyydelle ja yrteille! На здоровье!
Baikal

Voitto fasisteista ja koko maailman pelastaminen natsismilta. Siinä pähkinänkuoressa Venäjän yhden tärkeimmän juhlan – voitonpäivän – sanoma.

Voitonpäivä Moskovassa 9.5.2013Tämä on päivä, jolloin venäläiset pullistelevat ylpeydestä. Me vapautimme Euroopan ja kukistimme fasismin. Ja Putinin sanoin sitä ei saa unohtaa.

Paraateissa esitellään sotakalustoa ja ihmiset hurraavat. Lapset puetaan pieniin sotilaspukuihin ja prenikkarivistöjä kantaville veteraaneille ojennetaan neilikoita. Harva tuntuu muistavan, että Neuvostoliiton miestappiot olivat toisen maailman sodan suurimmat ja suurin osa kuolleista oli siviilejä.

Kommunismin jälkeen suuri isänmaallinen sota – kuten toista maailman sotaa Venäjällä kutsutaan – on yksi ainoista asioista, joka yhdistää monikansallista jättiläisvaltiota. Siksi siitä on otettava kaikki irti.

Fingepori: voitonpäivä

Kirkkaanvihreä kuin smurffilimsa. Makukin on tutunlainen, mutta mikä kumma se onkaan?

TarhunTarhun on rakuunanmakuinen neuvostolimonadi. Alkuaan se kehitettiin Gerogiassa jo 1800-luvun lopulla, mutta kulttijuoman aseman se tavoitti Neuvostoliitossa, kun sen  massatuotanto alkoi 1980-luvun alussa.

Sitä ennenkin ihmejuomasta päästiin nauttimaan, sillä neuvostoliittolaisissa limonadiautomaateissa Tarhun oli vakiovalinta.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeenkin Tarhun on säilyttänyt asemansa. Nykyisen retroilubuumin vanavaedessä sen suosio tuntuu vaan kasvavan.

Itse mietin jo tulevaa reissua Tarhunin synnyinseuduille. Juna kohti Kaukasiaa lähtee jo yliylihuomenna..

Voimistelua, kahvakuulaa ja vuorikiipeilyä. Moskovan Dinamo-metroasemalla Leningradin posliinitehtaan tekemissä koristelaatoissa urheillaan punaisten olympialaisten hengessä.

Metro DynamoEnsimmäiset Spartakiadit kisailtiin Moskovassa vuonna 1928. Punainen urheiluinternationaali perusti kisat vastapainoksi porvareitten olympialiikkeelle. Kisoissa oli alusta asti mukana myös suuri joukko punaisia suomalaisurheilijoita.

Kun Neuvostoliitto liittyi kansainväliseen olympialiikkeeseen ja otti ensimmäistä kertaa osaa olympialaisiin Helsingissä 1952, Spartakiadeista tuli maan kansallinen mittelö. Perinnettä on elvytetty henkiin 2000-luvun Venäjällä.

Tarkka-ammunta, meritaistelu, tankkiajo ja ilmataistelu. Neukkupelikoneissa soditaan, mutta on toki urheilua, autopelejä, metsästystä ja sirkusflipperikin.

Retroilussa päästään uuteen potenssiin Moskovan neuvostopelikoneiden museossa. Kasalla 15 kopeekan kolikoita pääsee aistimaan, minkälaista populaarikulttuuria neuvostojärjestelmä tarjosi omilleen.

Neuvostoliittolaisten peliautomaattien museoKoneet kopioitiin kylmästi länsikoneista, jotka saatiin Moskovassa 1970-luvun alussa järjestettyyn näyttelyyn. Neuvostoinsinöörit tutkivat koneet, ja muutamaa vuotta myöhemmin niistä alettiin tuottaa venäjänkielisiä kopioita – ilman mitään lupia tai sopimuksia

Myöhemmin kehitettiin myös muutamia omia malleja, joiden hahmot otettiin venäläisestä kansanperinteestä. Yhteensä vanhoissa sotatarviketehtaissa toimivia pelipajoja oli 22 ympäri Neuvostoliittoa aina Kazakstania ja Georgiaa myöten. Neuvostoliiton hajotessa valmistus loppui kuin seinään.

Pelikoneita oli pioneerileireilllä, leffateatterissa ja jopa taivasalla puistoissa. Nyt hylättyjä koneita korjataan. Niitä tilataan yritysjuhlien ajanvietteeksi ja toimistojen koristeeksi – ja nelikymppiset pukumiehet hyppivät nostalgiapöllyissä tasajalkaa.

Meritaistelu (Морской бой) on neukkupeleistä legendaarisin. Se on täysi kopio Segan Sea Raiderista vuodelta 1969.

Meritaistelu (Морской бой) on neukkupeleistä legendaarisin. Se on kopio Segan Sea Raiderista vuodelta 1969.

Linkkin pelimuseon sivuille: http://www.15kop.ru/en/

Silmäkulmassa vilahti jotain tuttua. Katsoin ylöspäin ja olin hetken takaisin Hakaniemen rannassa.

Moskovan laitakaupungilta löytyy pala Neuvostoliiton ja Suomen välistä ystävyyttä. Samalla paljastui myös se, että Moskovan kaupungin lahja Helsingille, Maailmanrauha patsa, ei sittenkään ollut uniikki myöhäisbrezhneviläisen patsastaiteen helmi, vaan tusina tavaraa Neuvostoliitosta.

MaailmanrauhatToisaalta patsas oli tajuttu laittaa Kansojen ystävyyden yliopiston pihalla niin korkean paluun päälle, ettei täydestä yhtäläisyydestä voi olla sataprosenttisen varma. Ehkä kyse on siis vain kömpelöstä mallikappaleesta, joka on nostettu suojaan tarkemmilta katseilta.

Kansojen ystävyyden yliopisto
Niin tai näin, patsaan aihe – kaikenmaailman ihmisiä kantamassa palloa – tuntuu olevan tavallinen Moskovassa. Omallakin asuinalueella löytyy yksi samaa tematiikkaa käsittelevä muistomerkki.

МИРУ МИР!

PallonkantajatPatsaista olen kirjoittanut aiemminkin: Moskova Helsingissä: Kansojenvälisestä ystävyydestä.