Arkisto

Tag Archives: olut

Mannermainen jääkiekkoliiga eli Kontinentalnaja hokkeinaja liga tai ihan vaan KHL oli tämän illan asia. Kävin katsomassa moskovalaisjoukkueiden paikallispelin.

TsSKAn jäähallissaVastakkain olivat TsSKA eli Venäjän armeijan keskusurheiluseura ja Dinamo. Mukana pyöri myös pari suomalaispelaaja: ensimmäisen riveissä Ilari Filppula, jälkimmäisen Janne Jalasvaara. Yhteensä suomalaisia pelaa KHL:ssä tätä nykyä reilusti yli parikymmentä.

Rummut kumisivat, huudot raikuivat ja katsomo kohisi. Olutta ei venäläisistä jäähalleista saa, mutta yleisö näytti olevan mukana muutenkin.

Tasaisen väännön jälkeen kotijoukkue TsSKA voitti reilusti 6–3.

Kesä! Mittari näyttää +25 astetta jo viikon putkeen ja ennuste lupaa samanlaista eteenpäin.

Kamtshatka baarin edusta kuhisee elämää. Puolenyön jälkeen tunnelma on kuin italialaisella piazzalla. Ihmiset hengailevat lyhythihaisissa ja juovat 2 euron olutta muovimukeista.

Eläköön mannerilmasto! Kauan kestäköön kesä!

Perjantaiyö Moskovan ydinkeskustassa

Tuhruisessa juottolassa kitataan kaljaa. Kävelen keskellä aurinkoista päivää muutaman metropysäkin päässä Moskovan ydinkeskustasta ja olen toisessa maailmassa.

Filin metroasemalla näyttää juuri siltä, miltä suomalainen Ryssänmaalta odottaakin: kulkukoiria ja humalaisia miehiä, nuhruisia kauppoja ja kuppiloita. Kaikki maalattu vastenmielisen  mintunvihreäksi. Paikallisjuna-asema leimaa alueen tunnelmaa.

Kontrastia antaa vieressä kohoava Moscow-City. Pukumiehiä vilisevä bisneskeskus on modernin Venäjän symboli.

Pilvenpiirtäjien varjossa elämä matelee. Kadulla hoiperteleva mies sen sanoo: С работой скучно, а без работы скучно. Töissä on tylsää, mutta ilman töitäkin on tylsää.

Aseman kuppila

Kuka väittikään, että linja-autossa on tunnelmaa? Oikeasti sitä löytyy Tolstoi-junasta, joka vie sinut Helsingistä Moskovaan – ja takaisin.

Tolstoi aloitti liikennöintinsä kahden pääkaupungin välillä 1970-luvun puolivälissä. Pikajuna huokuu vuosikymmenten takaista kiirettömyyttä. Kenen muka tarvitsee päästä Moskovaan parissa tunnissa, kun päivän päätteeksi voi hypätä junaan ja olla perillä hyvissä ajoin seuraavana aamuna?

Etenkin ravintolavaunu on klassikko. Punaiset samettiverhot ja sopivan kireä henkilökunta korkeissa korkoissaan takaa tunnelman. Olut ja vodka painii eri hintaluokassa kuin VR:n junissa, ja moni suomalainen ehtiikin virittäytyä itänaapurin tunnelmaan jo Suomen puolella.

Tolstoi-junaYksin matkustaessakaan seuralta tuskin voi välttyä. Neljän hengen hytteihin matkakumppaneiksi saattaa tulla kuka tahansa. Kuinkakohan moni suomalais-venäläisen avioliitto on alkanut Tolstoi-junan jyskytyksestä?

Reilut 1000 kilometriä reilussa 12 tunnissa reilulla 100 eurolla. Moskovaan siis!

Kaljaa, säilykkeitä ja ruisleipää. Moskovan ydinkeskustassa loppukesällä avattu neuvostotyyppinen ruokala Kamtshatka on yksi kaupungin vilkkain baari.

Kuppila kantaa Venäjän kaukaisimman kolkan, Tyynenvaltameren rannalla sijaitsevan Kamtshatkan niemimaan nimeä. Venäläisessä tajunnassa eristäytyneempää paikkaa tuskin voi kuvitella.

Neuvostoiskelmät raikuvat ja tiskiltä myydään parasta mitä suuri ja mahtava pystyi tarjoamaan: mäti- ja meetvurstileipiä, säilykeherneitä keitetyn kananmunan ja majoneesin kanssa, suolattuja tomaatteja ja kurkkuja, lihahyydykettä.. Palanpainikkeeksi itsepantua olutta tai vodkaa. Ja kaikki on Moskovan mittakaavassa naurettavan halpaa.

Paikan sijainti – muutaman askeleen päässä Bolshoi-teatterista ja vastapäätä yhtä Moskovan kalleinta tavarataloa TsUMia – on sen koko salaisuus. Juuri Kamtshatkan niemimaalla tai minkä tahansa muun provinssin taajamassa vastaava paikka on enemminkin sääntö kuin poikkeus.

Moskovalaisnuorille paikan konsepti on kuitenkin eri maailmasta. Neuvostoretroilu on eksotiikkaa, jossa on mukana jotakin tutunomaista – autoradiosta kuultu klassikkosävelmä tai virttynyt muisto mummon kammarista. Neuvostoliitosta on tullut hassulla tavalla trendikästä – ja halpa olut maistuu aina.