Arkisto

Tag Archives: ruoka

Moskovan maukkaimmasta kasvisravintolasta ei ole epäilystäkään. Kaupungin kasvisruokaskenen on tullut valloittamaan torontolainen Fresh.

Lista täynnä herkullisia ja ravintopitoisia vegaanisia vaihtoehtoja. Proteiininvarantojen varmistamiseksi voi annokseen aina tilata ekstrasetin tofua tai kikherneitä ja pähkinäsiemenseoksen. Lisäksi tarjolla on uskomattoman laaja valikoima erilaisia smootheja ja muita juomia vehnänorasshotista alkaen.

Rento palvelu ja toimiva sisustus. Tämä paikka on UNELMA.

Vegaanista panna cottaa ravintola Freshissä.

Vegaanista panna cottaa ravintola Freshissä.

Muuten Moskovan kasvisruokameininki on vielä turhan vaatimatonta. Yllättäen pääkaupunki voisi ottaa mallia Pietarista, jossa on parin viime vuoden aikana avautunut liuta uusia, kiinnostavia kasvispaikkoja.

Ja se joka väittää, että kasvissyönti on venäläisen kulttuuriin vastaista ja käytännössä mahdotonta Venäjällä on väärässä. Ortodoksit ovat paastolla puolet vuodesta ja ankarimmillaan paasto on vegaaniruokavaliota paljon tiukempi.

Lambada on tutumpi tanssina, mutta se on myös Moskovan kiinnostavin kauppapaikka.

Viimesunnuntainen Lambada Market tarjosi vaatteita, laukkuja, koruja ja muuta sälää vanhan Punainen lokakuu (Krasnyi oktjabr) suklaatehtaan paikalle perustetulla trendialueella.

Lambada Market 11.8.2013Jännintä oli kuitenkin maistella katukeittiöiden annoksia.

Falafel on Moskovan hipsterein ruoka jo toista kesää. Kuskusannos sheikattuna erilaisilla höysteillä kannellisessa muovimukissa oli tuore ja onnistunut idea.

Juomapuolella on tänä kesänä joka puolella alettu myydä kotitekoisia limonadeja. Kestosuosikiksini on jo muodostunut tyrninmarja-tuorerakuunalimppari. Lambadassa uusia tuttavuuksia olivat puolukka-inkivääri ja orvokki-salvia. Erikoishyviä!

Laskeudun Niken varastomyymälän vierestä rappuset alas ja saavun pahan valtakuntaan. Hymyilevä nukkemainen nainen toivottaa minut lämpimästi tervetulleeksi iloisen marssimusiikin soidessa taustalla.

Pohjoiskorealainen ravintola MoskovassaMoskovassa sijaitseva Pjongjangilainen ravintola Korjo on yksi harvoista Korean demokraatisen tasavallan – tuttavallisemmin Pohjois-Korean – ravintoloista maan rajojen ulkopuolella.

Paikka on hämmentävä. Kellarikerroksessa sijaitseva ruokala on sisustettu juhlallisesti. Portaikossa on välkkyvä maisemaseinä ja  telkkarista tulee nauhoitettuja gaalakonsertteja Pohjois-Koreasta. Suuren johtajan kuvaa ei näy missään.

Tarjolla on todella laaja ja verrattain edullinen ruokalista, jossa korealaisten herkkujen lisäksi on myös eurooppalaisen keittiön osio. Korealaista keittiötä tunteva ystäväni kertoi sen poikkeavan jonkin verran eteläkorealaisesta vastineestaan.

Parhailta maistuivat sopivasti tulisen kimchin lisäksi marinoidut daikonpalat ja pinaatti, pavuista tehty lettunen ja kuumassa astiassa tarjoiltu kasvisruukku riisillä. Ginsengjuuresta tehty vodka oli kuin lääkettä – hyvää sellaista.

Siro ja ystävällinen tarjoilija opetti meitä sanomaan kiitoksen koreaksi: KAMSA-HAMNIDA! Lopuksi pohdimme, onko soveliasta jättää tippiä ja kenelle se loppujen lopuksi menee.

Blini perunatäytteellä, kaalipiirakka ja uuniperuna suolaisella sienisalaatilla. Venäjä on täynnä kansallisia herkkuja tarjoavia pikaruokaketjuja.

Pelman Gorkin puistossaTrendikkäin kaikista on Pelman. Sieltä moskovalaishipsterit ostavat pelmeninsä ja varenikinsa eli ohueen vehnäjauhotaikinaan leivotut liha- tai kasvistäytteiset nyytit. Myynnissä on myös italialais- ja kiinalaisserkkuja – ravioleja ja dim sumeja.

Venäläisten innostus omiin slaavilaisiin ruokiinsa on kunnioitettavaa. Suomalainen perinnekeittiö ei vielä ole taipunut  jokapäiväiseksi trendiruoaksi. Itse ostaisin mielellään baari-illan jälkeen Isorobalta rönttösen tai lanttusupikkaan.

”Eläimemme kiittävät teitä huolenpidostanne” kertoo teksti Gorkin puistossa sijaitsevan eläinruoka-automaatin kyljessä.

Eläinruoka-automaatti Gorkin puistossaAutomaatti tarjoaa ruokittavaa eläimille. Sadalla ruplalla eli noin kahdella ja puolella ruplalla saa pussin kalanruokaa, lintujen siemeniä tai pähkinälajitelman oraville.

Gorkin puistossa eläimet voivat paksusti ja ovat erittäin kesyjä. Varpuset, pulut ja lukuisat oravat tulevat helposti hakemaan omansa kädestä asti. Näiden lisäksi puiston eliöstöön kuuluvat ainakin joutsenet ja hiiret. Lammikoissa ui sekalainen joukko kaloja.

Rasvaista ruokaa, täytettyjä eläinten päitä ja kettinkiin kahlittu karhu – mitä muuta kunnon ravintolalta voi enää toivoa? Gruusialaisen Gurija-ravintolan nimi ei ole enne.

Astun sisään 9 vuoden jälkeen ja kaikki on kuin ennenkin: vastapäiseltä seinältä tervehtivä lasittunut villisian katse, tupakan käry ja ystävällinen mummo narikassa.

Tärkeintä on kuitenkin aito gruusialainen ruoka. Pakollinen punainen lobio -papuruukku, gruusialainen salaatti pähkinöillä, sieniä kokin tapaan kasarissa ja ensimmäistä kertaa tshvishtari eli vastapaistettu juustoinen maissileipä, joka toimii hyvänä vaihtelulle toiselle juustoleipäselle hathsapurille. Kaikki erittäin maukasta ja kohtaisen edullista.

Paikka on ollut pystyssä vuodesta 1987 saakka ja samoilla posliiniastioille mennään vielä helposti seuraavatkin 25 vuotta. Suosittelen!

Ravintola Gurija

 

 

Stroganoff, pelmenit ja kiovan kana. Moni epäilee, että kasvissyönti Venäjällä on yksinkertaisesti mahdotonta. Itsellenikin se oli hieman haastavaa ollessani kymmenisen vuotta sitten opiskelijavaihdossa Moskovassa.

Moskovan lingvistisen yliopiston vaihto-ohjelmaan kuului jostain syystä ilmainen aamiainen ja lounas asuntolan ruokalassa. Jo ensimmäisen ruokailun jälkeen oli selvää, että kyseessä oli ennemminkin haaste kuin mahdollisuus.

Lounas koostui yleensä pienestä salaattiannoksesta, alkukeitosta ja lihasta. Lisukkeena tarjottiin makaronia tai tattaria. Palan painikkeena oli ryssänlimppua.

Aluksi kukaan ruokalan tädeistä ei voinut ymmärtää, uskoa tai hyväksyä sitä, että minun lautaselleni ei lihaa tarvitse lusikoida. Yllättävä ongelmatilanne hoidettiin piilottamalla lihanpala lautaselle lisukkeen alle.

Varmistettuani useaan otteeseen, että keitto on pelkästään kasvisperäistä aloin syödä sitä tyytyväisenä. Kun lautaseni pohjalta löytyi kuin löytyikin lihanpaloja, ymmärsin, ettei alkusoppakaan ollut minua varten. ”Eihän tuota lihaksi voi sanoa, ne ovat niin pieniä palojakin”, vastasi keittolan täti itsevarmasti.

Pikku hiljaa vaatimuksiani alettiin ymmärtää, ja aloin tuntea itseni jopa etuoikeutetuksi. Näytti nimittäin siltä, että tädit kilpailivat siitä, kuka lisää eniten voinokareita makaroni- ja tattariannoksieni sekaan. ”Ethän sinä muuten tarkene ulkona.”

Makunautinnon viimeisteli ketsuppi. Erityisesti mieleeni ovat jääneet ne kerrat, kun annokseen lisättiin juustoraastetta.

Jokaisen lounaan ja aamiaisen kruunasi Aljona-suklaapala. Itse suklaa ei ole kovin erityistä, mutta pakkauksen design on tosi hieno.

Smetanaa, hunajaa ja suolakurkkuja. Perivenäläisitä aineksista syntyy tuhti moskovan pata, jolla selviää pimeimmästäkin syysillasta. Itse väänsin lihaisesta slaavilaisruoasta kasvisversion.

AINESOSAT: soijapaloja,
sipulia, valkosipulia, hunajaa, suolakurkkuja (mieluiten venäläisiä), smetanaa, aurajuustoa, cayennepippuria, kasvislientä, voita, vehnäjauhoja.


Keitä kuivat soijapalat kasvisliemessä paketin ohjeen mukaisesti noin 10 minuuttia. Itse käytin saksalaisia Davertin soijamedaljonkeja. Kuutioi puolet suolakurkuista ja huuhdo ne, jotta ruoasta ei tule liian suolaista. Pilko myös sipuli ja valkosipuli.


Paista voissa cayennepippurillla maustettu sipuli ja valkosipuli. Lisää hunajaa ja lopuksi puolet suolakurkkukuutioista. Loput suolakurkuista lisätään pataan vasta loppuvaiheessa. 


Paista keitetyt soijapalat pienissä erissä rapean ruskeiksi. Jos palat ovat isoja, niitä kannattaa leikata pienemmiksi. Säästä soijapalojen keitinvesi.


Pistä kaikki ainekset pataan ja lisää pari ruokalusikallista vehnäjauhoja. Sekoita. Kaada lopuksi keitinvesi pataan, niin että ainekset juuri ja juuri peittyvät. Jos keitinvesi ei riitä, tee lisää kasvislientä. Laita pata ilman kantta 160-asteiseen uuniin noin 1,5 tunniksi.


Ota pata uunista ja lisää purkki smetanaa ja noin puoli pakettia homejuustoa ja sekoita. Laita pata takaisin vähäksi aikaa uuniin, jotta juusto sulaa. Lisää lopuksi vielä loput suolakurkkupaloista ja pistä pata hetkeksi uuniin.


Tarjoile esimerkiksi keitettyjen perunoiden ja punaviinin kanssa. Nauti hyvässä seurassa Moskovasta puhuen, mieluiten venäjäksi. Приятного аппетита!