Arkisto

Tag Archives: Stalin

Olen asunut Venäjällä nyt yhtäjaksoisesti yli neljä vuotta. Siinä ajassa kaikki ihmiset muuttuvat, mutta minä saan syyttää siitä ensisijaisesti veli venäläisiä.

Tunnistan monta kohtaa lukiessani The Huffington Postin ”Tiedät olleesi liian kauan Venäjällä, kun..” -listaa. Tässä pari osuvimmista.

  • Käytät villahattua saunassa.
  • Olet innoissasi saavutuksestasi, kun saat tehtyä kolme asiaa niistä kymmenestä, jotka olet suunnittelut tekeväsi päivän aikana.
  • Jokainen näkemäsi auto on potentiaalinen taksi.

Lisäksi pari henkilökohtaisempaa havaintoa.

  • Olen kyllästynyt tavaamaan jokaiselle nimeäni ja esittelen itseni helposti Erikiksi.
  • Jos en tiedä reittiä, kysyn heti neuvoa vastaantulijalta. Toistan tämän useamman kerran, koska en luota ensimmäisen neuvoihin.
  • Uskon saavani usein parempaa palvelua, jos olen tyly, vaativa ja äänekäs.

Venäläistymisestä huolimatta olen yhä leimallisen suomalainen. Sitten kun alan jaella kadulla neuvoja tuntemattomille, olen sitä mieltä, ettei kimalletta, kultaa ja röyhelöitä voi koskaan olla liikaa ja ihailen Stalinin vahvaa johtajuutta, niin minut voi hakea täältä pois – vaikka väkisin.

Pari Stalinia, puolentusinaa Lenineitä ja joukko langenneita neuvostosankareita. Moskovan Muzeon puisto on vanhojen monumenttien hautausmaa.

Patsaspuisto Muzeon 2013Neuvostoliiton hajottua Moskovan pormestari keksi kasata paikoiltaan poistetut neuvostopatsaat uuden Tretjakovin gallerian viereiselle viheralueelle. Nykyään puistossa on yli seitsemän sataa veistosta, ja moni niistä on tehty varta vasten patsaspuistoa varten.

Lenineitä Moskova ja koko Venäjä on pullollaan ilman Muzeoniakin. Sitä vastoin Stalinit ovat käymässä vähiin, vaikka Siperian Jakutskissa paljastettiinkin toukokuussa uusi Stalin-pysti. Moskovan patsaspuiston Stalineiden lisäksi olen törmännyt vastaaviin monumentteihin vain Georgian Gorissa, jossa oman kylän poika ei koskaan ole menettänyt arvostustaan.

Toinen patsaspuiston Stalineista on kärsinyt kovia: naamasta puuttuu nenä. Patsaan taustalle pystytettiin 90-luvun lopussa Stalinin uhreille omistettu veistos, joka kuvaa täyteen ahdettua vankileiriä.

Stalinia vihatumpi on Neuvostoliiton salaisen poliisin perustajan Feliks Dzerzhinskin patsas. Neuvostoliiton natistessa liitoksissaan ihmisjoukot repivät tämän KGB:tä edeltävän laitoksen perustajan monumentin paikoiltaan. Muzeonissa patsas lojui ensin vuosia nurmikolla, sitten se nostettiin takaisin jalustalle ja nyt sen viereen on pystytetty kyltti. Säälimätöntä terroria harjoittanut Rauta-Feliksikin on siis nousussa.

Muzeon 10 vuotta sitten, kun kävin siellä ensimmäisen kerran.

Muzeon 10 vuotta sitten, kun kävin siellä ensimmäisen kerran.

Kymmenen vuotta siihen meni. Tarkalleen ottaen kului kymmenen talvea ja yhdeksän kesää, kun palasin yhdelle Moskovan aitiopaikoista, Varpusvuorille.

VarpusvuorillaSinänsä mikään ei ollut muuttunut. Jylhä Moskovan valtionyliopiston rakennus seisoo tukevasti paikallaan. Yliopisto on suurin seitsemästä Stalinin rakentamasta neuvostopilvenpiirtäjästä, Stalinin hampaasta.

Ihmiset parveilivat näköalatasanteella katselemassa Moskovajoen yli avautuvaa maisemaa. itse tajusin kymmenen vuoden olevan suhteellisen lyhyt aikajänne, ainakin näin sunnuntaifiiliksissä.

Siitä kun tätä kukkulaa kutsuttiin vielä Leninin vuoriksi on jo kauemmin.

Moskovan valtionyliopistolla vuonna 2003.

Moskovan valtionyliopistolla vuonna 2003.

Astun ulos Frunzenskajan rantakadulle kohti Frunzenskajan toista katua kiirehtiäkseni Frunzenskajan metroasemalle ja mietin tätä salaperäistä miestä, joka on varkain ilmestynyt elämääni.

Mihail Vasilejevitsh Frunze oli vallankumouksellinen, yksi puna-armeijan tärkeimmistä varhaisista sotapäälliköistä ja merkittävä neuvostoliittolainen sotateoreetikko. Juuri Frunze kehittеli hyökkäyksellistä sotilasoppia, jonka mukaan vihamielesten länsivaltojen ympäröimän Neuvostoliiton tulee iskeä kapitalistisen järjestelmän ytimeen työväenluokan maailmanlaajuisen vallankumouksen saavuttamiseksi.

Frunzen kanssa riitautuneella Stalinilla uskotaan olleen sormensa pelissä sotastrategistin kuolemassa. Frunzen synnyinkaupunki Kirgisiassa nimettiin kuitenkin heti tämän kuoleman jälkeen sankarinsa mukaan. Vasta Kirgisian itsenäistyttyä maan pääkaupunki sai vanhan Bishkek-nimensä takaisin.

Venäjällä ja muualla entisen Neuvostoliiton alueella on vieläkin kymmeniä taajamia ja kaupunginosia, jotka kantavat bolshevikkijohtajan nimeä. Moskovan metron lisäksi myös Pietarissa ja Minskissä on arvostetulle sotaherralle pyhitetty metroasema, puhumattakaan lukuisista Frunzen kaduista ja puistoista ympäri itäblokkia.

Minun ja Frunzen elämät ovat kietoutuneet yhteen.

Punaisella torilla seisovan kirkon kirjavat sipulikupolit ovat olleet Moskovan ja koko Venäjän tunnusmerkki jo 500 vuoden ajan.  Pyhän Vasilin katedraalilla on 400 vuotta nuorempi pietarilainen velipoika Kristuksen ylösnousemuksen katedraali, joka muistuttaa isoveljeään kummasti. Jos minulta kysytään, niin nuorempi on parempi.

Kummankin kirkkokomistuksen vaiheissa löytyy dramatiikka: kidutusta, murha ja äkkipelastumisia täystuholta.


Iivana Julma rakennutti Pyhän Vasilin katedraalin Moskovaan 1500-luvun puolivälissä. Kukaan ei mene enää varmasti kertomaan sitä, kuka tämän eriskummallisen rakennuksen alun perin suunnitteli, mutta tarinan mukaan Iivana oli ihan oikeasti julma ja puhkaisi arkkitehdin silmät, ettei mitään niin vaikuttavaa voitaisi enää rakentaa.

Toisin kuitenkin kävi. 1900-luvun alussa Pietariin valmistui ainakin yhtä vaikuttava Kristuksen ylösnousemuksen katedraali. Silmittömältä väkivallalta ei voida välttyä tämänkään kirkon syntytarinaa kerrottaessa. Toiselta nimeltään Verikirkkona tunnettu katedraali rakennettiin paikalle, jonne tsaari Aleksanteri II murhattiin vuonna 1881.

Neuvostoaikana kumpainenkin katedraali kävi lähelle kuolemaa. Moskovan sipulikupolikirkkoa uhattiin purkamisella tai vähintään siirtämisellä syrjemmälle, mutta viime hetkessä Stalin torppasi suunnitelman. Pietarin sipulikupolikirkko sai puolestaan purkumääräyksen, jota ei ehditty toteuttaa toisen maailman sodan sytyttyä. Katedraali sai toimia Leningradin piirityksen aikana ruumishuoneena.

Myöhemmin kirkkoveljekset ovat toimineet jokaisen turistin vakiokuvauskohteina.

Pietarissakin voi fiilistellä Moskovaa. Kymmenisen kilometriä Pietarin ydinkeskustasta sijaitsevalla Moskovan aukiolla kylmiltä väreiltä tuskin voi välttyä.

13 hehtaarin Moskovan aukio (Московская площадь) on yksi maailman suurimmista. Sen 11 suihkulähteen sadat suuttimet ruiskuavat vettä usean metrin korkeuteen – myös kaiuttimista pauhaavan musiikin tahtiin. Keskellä aukiota pitkätakkinen V.I. Lenin osoittaa määrätietoisesti eteenpäin. Taustalla pönöttää Neuvostojen palatsi, joka työläisten ja sotilaiden koristamine julkisivuineen on ehtaa sosialistista realismia stalinistiseen tyyliin.

Täältä löytyy neukkulaista mahtipontisuutta. Aukion laidalla kasvavat kuuset sinetöivät ajatuksen: jos Punaista toria ei olisi, niin tämä olisi se paikka.

Juuri ennen II maailmansotaa tehdyn suunnitelman mukaan Leningradin keskusta tuli siirtää tänne. Josif Stalin inhosi tsaarinaikaisia palatseja ja kirkkoja, jotka eivät sopineet vallankumouksen kehtoon ja muistuttivat porvarien hapatuksesta.  Stalinin kerrotaan olleen valmis jopa räjäyttämään koko historiallisen keskustan. Työläisten valtakunnan kakkoskaupunki tarvitsi uuden keskuksen ja sitä varten tuli rakentaa laaja aukio joukkokokouksia, paraateja ja muita kansanjuhlia varten. Viimeistään Stalinin kuoltua ajatukset keskustan siirtämisestä haudattiin.

Tämän lähemmäs Moskovaa Pietarissa ei pääsee. Muuten on jatkettava Moskovan aukion ohi kulkevaa Moskovan vаltakatua, joka vie valtatie M10:lle ja vajaan 700 kilometrin päähän Moskovaan.

Täältä löytyy linkki panoraamakuvaan talvisesta Moskovan aukiosta. (HUOM! Mukana myös uuden vuoden kuuset.)